Puhe 014, 21.35, 00:00:33
mustia koirankakkapusseja täyden roskakorin päällä
toiseen roskikseen nojaa polkupyörä
tekisi mieli potkaista, en tiedä miksi
Puhe 015, 21.36, 00:00:45
leikkikentän laitteet jähmettyneet paikoilleen
ei näy ketään, kynttilöitä ikkunoilla, istun keinuun, se valittaa
elämänkokemukseni raskautta
Puhe 016, 21.37, 00:00:04
koivut sulautuvat taivaanharmaaseen
ja kuusten kontrastit
Puhe 017, 21.37, 00:00:08
jos tajunta virtaa näinkin, yksittäisinä aaltoina
Puhe 018, 21.38, 00:00:17
voiko mitään uutta kirjoittaa siitä, miltä lumi kuulostaa jalkojen alla
yksinäisessä leikkipuistossa itsenäisyyspäivän iltana
Puhe 019, 21.38, 00:00:03
käännyn takaisin
Puhe 020, 21.39, 00:00:21
katulampun silmä särkyy
valoa, sen ympärillä lunta varisee
kuin toisesta maailmasta
puunrungot näyttävät ihmisiltä mutta ei ole aikaa pelätä
Puhe 021, 21.40, 00:00:08
kaksi koiraa taluttajineen talviasuissaan, heijastimet vain koirilla
Puhe 022, 21.40, 00:00:11
muistan nauraneeni kerran naiselle, jolla oli seitsemän heijastinta
Puhe 023, 21.42, 00:00:03
kuinkahan monta hänen koirillaan?
(sanelu matkapuhelimeen. varalla punainen ballpoint ja mustakantinen vihko.)
**
21.59
litterointi vie aikaa. virtaakohan eri tavalla, jos kirjoittaa eikä sanele? kissa tunkee syliin. sen hurina tuo mieleen pienen avaruusaluksen. päätän julkaista kaiken melkein sellaisenaan. kun käteni päälle painautuu tassu, on valmista.
22.26
tassu on poistunut kädeltä. muutan typografiaa.
22.35
huomaan, että mobiiliversio näyttää tekstin asettelun eri tavalla. luovutan. kissa on tullut takaisin viereen. päätän olla huomenna nopea ja huoleton.