Ajattelen että nyt on tärkeintä pyrkiä rentoutumaan. Ajattelen miestä joka tuli sillalla vastaan juoksuaskelin. Siis juoksen. Ajattelen että pakkanen unohtuu jos juoksee ja niin se unohtuu. Ajattelen talvi-iltaisen kaupungin linnuttomuutta. Ajattelen lintujen pesäiltaa. Onko naposteltavaa. Kirkkopuiston perukoilla näen kolme rusakkoa. Ne istuvat iltaa. Ajattelen kahvin väristä lunta. Pikkukiviä. Ajattelen polkuja jotka syntyvät siihen missä niitä tarvitaan. Ajattelen avuliasta naista pinkeissä hiuksissaan. Jos näen oikein K-kaupan ikkunasta, markkinoille ovat saapuneet suklaapäällysteiset Vihreä kuula -konvehdit. Mutta tavallisen konvehdin muotoisina. Miksei suurina ja pyöreinä?
(Ei muistiinpanovälineitä.)